Olen piirun verran päälle nelikymppinen viisihenkisen perheen isä, aviomies, imuroija ja innokas iltasatujen lukija. Perheemme asuu Helsingin Vanhassakaupungissa, mutta Kontulassa syntyneenä ja Korsossa kasvaneena henkinen kotini on lähiöissä.
Vaikka vasemmistolaisuus on sukurasitteeni, ja olen lapsuudessani viipottanut Kultsan ja Sirolan opiston käytäviä, niin en ole puoluepoliittisen toiminnan kasvatti. Ennen kesän 2021 kunnallisvaaleja vaikuttamistyöni on tapahtunut sosiaalialan ammattilaisena, kaupungin organisaation sisällä asiakastyössä, rakenteellisessa työssä, kannanotoissa. Työni sosionomina on katuolosuhteissa tapahtuvaa sosiaalialan työtä, ja työssä näkemäni epäkohdat ovat vaikuttaneet innostukseeni lähteä vaikuttamaan asioihin myös puoluepolitiikan kautta.
Luonnettani ja ajatusmaailmaani määrittäväksi piirteeksi nostaisin uskon tasa-arvoon, demokratiaan ja antiautoritaarisuuteen. En usko ismeihin, puhtaisiin opinkappaleisiin tai tunnusta auktoriteetteja. Pyrin elämään niin, että en katso ihmisiä ylös tai alaspäin. En fanita, enkä ylenkatso. Jännitän hyvin harvoin eteen tulevia tilanteita ja ihmisiä en juuri koskaan. Juttelen kollegalleni samalla tavalla kuin esimiehelleni, jolle juttelen samalla tavalla kuin kadulla kohtaamalleni asiakkaalle, yksikkömme päällikölle tai kaupunkimme pormestarille. Arvostan ihmisiä lähtökohtaisesti, mutta en heidän asemansa vaan ihmisyytensä takia. Ensikohtaamisen jälkeen arvostusta määrittävät aseman sijaan teot.
Pyrin politiikassa siihen, että yhteiskuntamme olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen. Unelmieni yhteiskunnassa osallisuus kuuluu kaikille ja marginaalissa elävien sekä yhteiskunnan syrjäyttämien jäsenten osallisuuden ja oman äänen vahvistamiseksi nähdään vaivaa. Unelmieni yhteiskunnassa harjoitetaan inhimillistä päihde- ja mielenterveyspolitiikkaa sekä pyritään vähentämään näistä aiheutuvaa stigmaa. Yhteiskunnan onnistuminen mitataan siinä, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia asukkaitaan.
Unelmieni yhteiskunnassa asunto on ihmisoikeus. Yhteiskunnan tehtävänä on tuottaa eri muotoisia asumisvaihtoehtoja niin, että kaikilla olisi mahdollisuus omien välttämättömien tarpeidensa mukaiseen asumismuotoon. Unelmieni yhteiskunnassa sosiaalisen asuntotuotannon määrää kasvatetaan niin, että isojen kaupunkien asumisen epäterveeseen hintakehitykseen saadaan puututtua.
Unelmieni yhteiskunnassa verotus ei ohjaa varallisuuserojen kasvuun – kuten nykyinen verojärjestelmä tekee – vaan verotuksen tehtävä on jakaa varallisuutta yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Mikään varallisuus ei synny tyhjiössä ilman muun yhteiskunnan myötävaikutusta, ja yhteiskunnan säännöt tulee laatia niin, että tämä varallisuus jakaantuu oikeudenmukaisella tavalla. Rikkaan oikeus miljooniinsa voi olla tärkeä, mutta ei niin tärkeä kuin vähävaraisen ikäihmisen oikeus säälliseen huolenpitoon. Unelmieni yhteiskunnassa kaikkia tulomuodot on asetettu yhden ja saman progressiivisen tuloveron alle. Unelmieni yhteiskunnassa veronkiertoon pyritään puuttumaan nykyistä voimakkaammin ja vakuutuskuoret sekä muut vastaavat verovälttelyn mahdollistavat toimet tulee estää. Unelmieni yhteiskunnassa taloudelle on varattu rengin rooli.
Unelmieni yhteiskunnassa ymmärretään hyvinvointivaltion sekä sosiaalisten investointien merkitys sille, että myös jatkossa meillä on koulutettua ja osaavaa työvoimaa sekä hyvinvoivia kansalaisia. Unelmien yhteiskunnassa sote- sekä koulutusmenot nähdään kapeakatseisen ja lyhytjänteisen menokuri ajattelun sijasta ennen kaikkea välttämättöminä panostuksina yhteiskuntamme hyvinvoinnille. Onnellisuus asuu yhteiskunnissa, joissa yhteiskunnan rakenteet ja turvaverkot ovat vahvat, ei siellä missä valtio on heikko.
Unelmieni yhteiskunnassa peruspalvelut ovat yhteiskunnan tuottamia ja yksityisillä palveluntuottajilla on vain palveluja täydentävä rooli. Unelmieni yhteiskunnassa ei tehdä palveluiden kokonaisulkoistuksia. Unelmieni yhteiskunnassa valtio etsii yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ne keinot, joilla julkisen sektorin naisvaltaiset alat saadaan nostettua ylös palkkakuopasta. Unelmieni yhteiskunnassa alipalkkaus on kriminalisoitu ja ammattiyhdistyksillä on joukkokanneoikeus. Epärehellisen yritystoiminnan salliva lainsäädäntö ei pitäisi olla kenenkään – ei myöskään sen rehellisen yrittäjän – etu.
Unelmieni yhteiskunta näkee pitkällä aikavälillä muut Pohjoismaismaat meille luontevimpana viiteryhmänä ja luotettavimpana tukena alati muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Unelmieni yhteiskunnassa ihmisoikeudet ovat myös tulevaisuudessa ulkopolitiikkamme keskeinen ohjenuora, josta emme käy kauppaa. Unelmieni yhteiskunnassa tuomitsemme aina ihmisoikeusrikkomukset, olivat niiden tekijät sitten keitä tahansa, emmekä kumartele minkään maan epädemokraattisten hallitsijoiden edessä.
Unelmieni yhteiskunnassa luonnolla ja ympäristöllä on vahva itseisarvo. Luontokadon ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen vaatii meiltä myös kipeitä ratkaisuja, mutta unelmieni yhteiskunnassa tämä muutos tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tästä muutoksesta selviämme vahvempina, kun olemme muutoksen eturintamassa pikemmin kuin jälkijoukoissa.