Asunnottomuuden monet kasvot

Asunnottomuus näkyy kavereiden sohvilla ja vanhempien nurkissa, mutta se näkyy myös asumispäivystyksessä, rappukäytävissä, vihreissä vessoissa ja teltoissa. Onko mitään ulossulkevampaa tekijää, kun elämä ilman kotia? Asunnottomuus voi olla väliaikaista kitka-asunnottomuutta, mutta myös pitkäaikaista vuodesta toiseen jatkuvaa elämää ilman vakituista osoitetta.

Tekijät asunnottomuuden taustalla ovat myös moninaisia. Asunnottomuus saattaa johtua esimerkiksi avioerosta, kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta, elämänhallinnallisista haasteista, jotka heijastuvat talouden hallintaan tai näkyvät asumishäiriöinä. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat voivat olla asunnottomuuden taustalla vaikuttavia tekijöitä, mutta jos niitä ei valmiiksi ole, niin viimeistään pitkäaikaisasunnottomuus altistaa näille ongelmille. Kadulla ei ole helppoa olla selvin päin.

Koska ongelma on moniulotteinen, niin ovat myös ratkaisut. Tarvitsemme lisää kohtuuhintaista asumista, asumisneuvontaa, väyliä asuntoon myös heille kenellä on luottohäiriömerkintä. Tarvitsemme portaittaista ja nykyistä paremmin koordinoitua siirtymää lastensuojelun palveluista aikuisten palveluihin, tukevampaa siirtymää laitoshuollosta jälkihuoltoon.

Asunto ensin, mitä sitten?

Tarvitsemme lisää tuettua asumista. Tarvitsemme tuetun asumisen asumisyksiköitä sekä normaalissa asuntokannassa olevia tuettuja yksittäisasuntoja. Jonot tuettuun asumiseen ovat edelleen kohtuuttoman pitkiä. Asunto ensin malli on tärkeä ja asunto on pohja kaikelle muulle tekemiselle. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Asumisyksiköiden pitäisi olla nykyistä pienempiä korkeintaan 30 henkilön yksikköjä ja niihin pitäisi aina sisältyä mahdollisuus työtoimintaan ja muita osallisuutta tukevia elementtejä. Tuetun asumisen asumisyksiköissä asuvat henkilöt ovat usein myös terveyspalveluiden tavoittamattomissa, koska terveyskeskuspalvelut takaisinsoittojärjestelmineen eivät vastaa heidän palvelutarpeeseensa. Terveydenhuolto pitäisi järjestää asumisyksiköissä asuville erityispalveluna ja sisällyttää kilpailutukseen.

Tarvitsemme vuokrasopimuspohjaista päihdehuollon asumista. Nykyisessä tilanteessa Helsingissä asumisyksikön asukkaan lähteminen päihdekuntoutukseen tarkoittaa joko paluuta kuntoutuksen jälkeen levottomaan ympäristöön tai asumisyksikkö paikasta luopumista ja onnen koettamista päihdehuollon asumispalvelussa. Onnen koettamista siinä mielessä, että monessa päihdehuollon asumispalvelussa on tiukka nollatoleranssi päihteiden käyttöön ja stiplua saattaa seurata hyvin nopeasti uloskirjaus. Järjestelmän ei pitäisi toimia niin, että hakeutuminen tuetusta asumisesta päihdehoitoon aiheuttaa asiakkaalle merkittävän riskin. Stiplut ovat kuitenkin olennainen osa päihdesairautta ja vain harvoin tie kohti raittiutta kulkee lineaarisesti.

Pelkät korjaavat toimet eivät riitä

Sairauksien kohdalla meille on itsestään selvää, että ennaltaehkäisy on halvin vaihtoehto, sairauden puhjettua ajoissa lääkäriin meno hieman kalliimpaa ja hoidon laiminlyönti ja myöhempi päivystyksellinen hoito tulee kaikista kalleimmaksi. Sama pätee asunnottomuustyöhön. Mitä myöhemmässä vaiheessa esiintyviin ongelmiin puututaan sitä kalliimpia ne ovat niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Asunnottomuuden poistoon tähtäävät ja asunnottomuustyöhön kohdistetut erityispalvelut säästävät merkittävästi esimerkiksi päivystyspalveluista.

Korjaavat toimet ovat välttämättömiä, mutta samanaikaisesti kannattaa kiinnittää huomiota niin ennaltaehkäisyyn kuin juurisyihin. Perheiden hyvinvointiin ja varhaiseen tukeen, kouluihin ja päiväkoteihin, nuorisopsykiatriaan tehdyt panostukset sekä kaikki eriarvoisuuden vähentämiseksi tehtävä työ ovat tärkeitä lääkkeitä taistellessa huomisen asunnottomuutta vastaan.