Viime päivinä olemme saaneet lukea sairaalapäivystysten ongelmista niin HUS:in, kuin TAYS:n alueilla. Syytä päivystysten ruuhkaan voidaan etsiä hoitoketjun eri vaiheista. Perusterveydenhuollon ja asumispalveluiden sakkaaminen johtaa tilanteeseen, jossa erikoissairaanhoito paikkaa tukkeutuneita peruspalveluita. HUS:in alueella marraskuussa käyntimäärät eivät ole nousseet.  Päivystyksessä kuitenkin vierähtää entistä pidempi aika, kun jatkohoitopaikkaa kuntien sairaalaosastoilla, kuntoutusosastoilla tai asumispalveluissa ei löydy. 

Jatkohoidon sakkaamiseen vaikuttavat varmasti monet tekijät tulevan sote-uudistuksen odotuksesta palveluntuottajien varovaisuuteen nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa syytä on kuitenkin yli muiden: akuutti henkilöstöpula sekä sote-palveluihin käytettävä rahamäärä.

Pelkästään HUS:in sairaaloissa on 400-500 osastopaikkaa tyhjänä henkilöstövajeen takia. Henkilöstöpula on sama läpi kentän. Asumispalveluissa paikkoja ei voida henkilöstövajeen vuoksi täyttää, jolloin sekä kotihoito, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito kuormittuvat. Erikoissairaanhoidosta ei puolestaan saada ihmisiä eteenpäin jatkokuntoutukseen henkilöstövajeen takia.

Meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tekijöitä! Toisaalta ikäluokat pienenevät ja hoidon tarve kasvaa väestön ikääntyessä tulevina vuosina. Merkittävä määrä hoitohenkilöstöä on eläkkeen kynnyksellä tai jo siirtynyt ansaituille eläkepäiville. Pelkkä koulutuksen aloituspaikkojen määrän lisääminen ei tuo asiaan ratkaisua, kun alalle hakeutuvia ei ole riittävästi. Raskaat ja vastuulliset työtehtävät ilman kunnollista korvausta tai vaikutusmahdollisuuksia työn sisältöihin eivät jostain syystä innosta.  Toisaalta alalla korostuu työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspoissaolojen määrä suhteessa naistyöntekijöiden keskiarvoon (Kadonneiden hoitajien arvoitus – THL-blogi). Alalle tarvitaan lisää työntekijöitä, mutta tärkeää on pitää nykyisten työhyvinvoinnista huolta.

Työhyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: 
  • Palkkaus
  • Henkilöstöedut
  • Riittävä määrä henkilökuntaa, jotta työtä voi tehdä ammattieettisesti kestävällä tavalla
  • Työntekijöiden kuuleminen
  • Sairaalamaailmassa hierarkkisen johtamiskulttuurin ja sanelun vähentäminen
  • Mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöihin ja sitä myötä omistajuus ja sitoutumisen vahvistaminen
  • Kirjaamisen vaatimusten yliote suhteessa työn sisältöihin
  • Koulutuksen mukaiset työtehtävät ja koulutuksen potentiaalin hyödyntäminen työssä

Viimeksi mainittuun liittyy myös hoiva-avustajien käytön lisääminen tavalla, jossa sillä ei pyritä polkemaan palkkoja. Jokainen ammattiryhmä voi paremmin, kun pääsee tekemään koulutustaan vastaavia tehtäviä. Työntekijöiden hyvinvoinnin vahvistamisessa piilee avaimet nykyisen kriisin ratkaisuun. Ja tästä pääsemmekin toiseen henkilöstöpulaan oleellisesti linkittyvään tekijään, eli rahaan.

Suomi käyttää prosentin vähemmän BKT:sta sote-menoihin kuin naapurimaamme Ruotsi ja tämä näkyy. Jos emme ole valmiita maksamaan sote-menoista, tilanne tulee niin päivystysten kuin muunkin sote-sektorin osalta näyttämään tältä myös jatkossa. Vaikka pelkkä raha ei järjestelmää korjaa, olisi siitä merkittävästi apua. Hyvinvointialueiden rahoitus ei nykyisellään millään tule riittämään kasvavaan tarpeeseen. Panostus ennaltaehkäisyyn ja kysymys siitä, mikä yhteiskunnassamme ylipäätänsä sairastuttaa on myös oleellinen, mutta aiheena niin laaja, että ansaitsisi oman erillisen kirjoituksensa. Palataan tähän myöhemmin.


0 Comments

Leave a Reply

Avatar placeholder