Palveluita keskitetään ja digitalisoidaan, palveluprosesseja tehostetaan ja kasvokkainen vuorovaikutus vähenee. Samalla kasvava joukko kansalaisia uhkaa jäädä paitsi tarvitsemistaan palveluista. Palveluja pitää jatkossakin rakentaa kaikille, ei harvoille. Tämän takia marginaalin ääni pitää saada nykyistä paremmin esiin, kun palveluja suunnitellaan.

Saavutettavuusongelma koskee päihteitä ongelmallisesti käyttäviä, asunnottomia ja eriasteisista mielenterveyden ongelmista kärsiviä, mutta samalla myös suurta joukkoa ikäihmisiä, liikuntarajoitteisia ja kaikkia, joilla on joko pysyvästi tai väliaikaisesti alentunut toimintakyky. Kun lähiterveysasema vaihtuu kauempana sijaitsevaan keskitettyyn terveys- ja hyvinvointikeskukseen, tulee palvelusta vaikeammin saavutettava. Kun joukkoliikenteellä tehtävä matka hankaloituu eikä kävellen pääse, uhkaa moni  jäädä palvelun ulkopuolelle.

Lähipalvelut katoavat

Kun palveluun kirjautumiseen vaaditaan älypuhelin, vahvasta tunnistautumisesta puhumattakaan, ei palvelu ole kaikkien saavutettavissa. Palvelutiskien ja ilman ajanvarausta toimivien konttoreiden kadotessa monen palvelun saatavuus heikkenee. Omassa työssäni kohtaan toistuvasti asunnottomia helsinkiläisiä, joita posti ei tavoita, koska poste restante palvelupisteiden verkosto on muuttunut kahdeksi palvelupisteeksi koko kaupungissa. Kyse ei ole vain julkisen sektorin peruspalveluista. Osalla pankeista kassapalveluita  saa vain yhdestä konttorista koko kaupungin alueella.

Välillä tuntuu, että kaupungin peruspalvelut on rakennettu täyden toimintakyvyn omaavan nuoren digiosaajan tarpeisiin.

Välillä tuntuu, että kaupungin peruspalvelut on rakennettu täyden toimintakyvyn omaavan nuoren digiosaajan tarpeisiin. Tai että palveluiden vaatimustaso siitä, kuinka korkealle täytyy hypätä niihin päästäkseen, on asetettu digitaitoisen hyväjalkaisen kaupunkilaisen tasolle.

Hyvät kaikille tarkoitetut peruspalvelut ovat ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. Usein peruspalveluiden heikko resursointi ja palveluprosessien liiallinen tehostaminen kuitenkin johtaa tilanteisiin, jossa kaikille tarkoitettu peruspalvelu ei kykene vastaamaan erityistä tukea tarvitsevien palvelutarpeeseen. 

Kiire, vajavaiset resurssit ja liiallinen tehokkuusajattelu ovat toimivan asiakaslähtöisen palvelun pahin vihollinen. Toimiva palvelu tarvitsee tuekseen aikaa ja kiireettömyyttä. Näitä nyky-yhteiskunnallamme ei ole tarjota. Nykyaika tarjoaa usein vajavaisia lääkkeitä itse aiheuttamiinsa ongelmiin.

Palveluita tarpeen mukaan

Erilaiset erityisryhmät tarvitsevat myös toimintakyvyn huomioivia erityispalveluita. Kun asunnoton helsinkiläinen yöpyy asumispäivystyksessä Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa, hänen on mahdollista päästä samassa talossa päivystävälle lääkärille koputtamalla tämän oveen. Nopeassa lääkäriin pääsyssä ei esimerkkitapauksessa ole mitään kadehdittavaa. Asunnottomat helsinkiläiset sairastavat huomattavasti keskivertoa helsinkiläistä enemmän ja heillä terveyskeskuspalveluiden käyttö suhteessa  sairastavuuteen on valitettavan vähäistä. Siksi heille järjestetty mahdollisuus helposti saavutettaviin terveyspalveluihin on perusteltua sekä inhimillisyyden että kustannustehokkuuden näkökulmasta.

Helsinkiläisen asunnottoman muuttaessa asunnottomien palvelukeskuksesta ”asunto ensin”-malliseen asumisyksikköön, hänen reittinsä terveyspalveluihin mutkistuu merkittävästi. Erityispalvelun tarve tai toimintakyky ja elämänhallinnan taidot eivät muuton yhteydessä parane, mutta uudessa tilanteessa hän on lähimmän terveys- ja hyvinvointikeskuksen takaisinsoittojärjestelmän armoilla ja valitettavan usein tämän jälkeen terveyspalveluiden osalta ainoastaan erikoissairaanhoidon ja päivystyspalveluiden varassa.

Tarvitsemme peruspalveluiden rinnalle eri erityisryhmien tarpeita paremmin huomioivia palveluita. Samanaikaisesti tarvitsemme lähipalveluiden voimakasta puolustamista. Todennäköisesti tuuli ei nopeasti käänny palveluiden keskittämisestä kohti lähipalveluita, mutta parempia tuulia odotellessa on nykyisten palveluiden saavutettavuutta parannettava. Suurempi osa palveluista on jalkautettava keskitetyistä palvelukeskuksista lähemmäs kaupunkilaisia. Tarvitsemme aidosti monikanavaisia tapoja tavoittaa palveluja. Digitalisaation rinnalla on ensiarvoisen tärkeää kuljettaa myös fyysistä palveluverkostoa mahdollistamaan myös kasvokkainen asiointi sitä tarvitseville.

Categories: Yleinen

0 Comments

Leave a Reply

Avatar placeholder