Helsingin kaupungin asuntotilanne on ollut jo vuosia kestämätön. Vauhdilla kasvavassa kaupungissa etenkin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisääntyvään kysyntään ei ole pystytty vastaamaan. Kaupunkiin kyllä rakennetaan asuntoja. Isot maisemaa mullistavat kovan rahan dominopalikat nousevat kohti taivasta jo ennen kuin edellisiä laatikoita on saatu myytyä. Vallilaan on rakennettu Vallilan Konepajan asuinalue, joka koostuu lähes yksinomaan kovan rahan asunnoista. (Tältä näyttää uusi 56,5 m² yksiö, jonka neliöhinta on 9 000 euroa – Millaiseen asumiseen alle 40-vuotiailla on jatkossa varaa Helsingissä? | Yle Uutiset | yle.fi)

Helsingissä asuntojen hintojen nousuun ehdotetaan usein rakentamisen lisäämistä. Vuosittain rakennettavien asuntojen määrät ovatkin kasvaneet merkittävästi ja etenkin vihreiden sekä kokoomuksen tavoitteena tuntuu olevan kaupunkirakenteen tuntuva tiivistäminen, rakentamisen lisääminen ja uusien asukkaiden houkutteleminen. Tarvitsemme asuntoja, mutta sillä on suuri merkitys minkälaisia asuntoja rakennetaan ja kenen ehdoilla. 

Helsinkiin tarvitaan kohtuuhintaista asumista, mutta markkinaehtoisesti tätä ei voida toteuttaa kestävällä tavalla. Muuten viimeisetkin lähiluontoalueet rakennetaan ja metsät parturoidaan, ennen kuin Helsingin vetovoima ehtyy ja muuttoliike suuntautuu pois betonista. Kaupungin kasvaminen ei saa olla itseisarvo ja kohtuuhintaisen asumisen lisääminen täytyy toteuttaa niin, että Helsinki säilyttää luontokosketuksensa ja viihtyisyytensä. Kohtuuhintainen asuminen on toteutettava ensisijaisesti kaupungin omana tuotantona. Helsinkiin tarvitaan jossain muodossa myös vuokrasäännöstelyä, jotta asumisesta Helsingissä ei muodostu vain rikkaiden yksinoikeutta. 

Korkotuki-rahoitettu asuminen

Kaupungin tulee lisätä tuntuvasti omaa asunnon tuotantoaan sekä olla mukana yhdessä valtion kanssa pohtimassa uusia rahoitusmuotoja kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi. Vasemmistoliitto sai uudessa asumisen ja maankäytön toteutusohjelmassa läpi tavoitteensa nostaa ARA-vuokra-asuntojen tuotantotavoitteen 25 prosentista 30 prosenttiin. Tällä hetkellä edes aikaisempi tavoite 25 prosenttia ei ole toteutunut, joten tulevan tavoitteen toteutuminen vaatii tarkkaa seurantaa. Ara-vuokra-asunnoilla tarkoitetaan valtion tuella rahoitettua sosiaalista asunnontuotantoa, jossa asuntojen käyttöön, asukasvalintaan ja vuokranmääritykseen liittyy Aran määrittelemiä rajoituksia. Rajoitukset ovat voimassa ennalta määritellyn laina-ajan (2004 jälkeen myönnetyissä lainoissa 45 vuotta, ennen vuotta 2004 40 vuotta), jonka jälkeen rakennuttajan ei tarvitse enää pitää kiinni ARA-rajoitteista. Nykyinen ARA-malli, jossa rajoitusaika on määräaikainen, ei riitä takaamaan riittävää määrää kohtuuhintaista asumista Helsingin alueella.

Asuntorakentamisessa on tapahtunut valitettava käänne, jossa perinteiset yleishyödylliset toimijat ovat siirtyneet tuottamaan hintatasoltaan merkittävästi kalliimpia vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Lisäksi useiden yleishyödyllisiksi katsottujen toimijoiden rakennuttamien ARA-vuokra-asuntojen hinnat ovat lähteneet kohtuuttomaan nousuun heti, kun ARA lainaan sidottu rajoitusaika on ylitetty. Itä-Helsingissä 70-luvun rakennetussa SATOn tai VVOn omistamassa elementtitalossa pienen kaksion hinta saattaa olla 900-1000 euroa kuukaudessa. Toimeentulotuessa huomioitava kohtuuvuokraraja on Helsingissä vuonna 2020 yhden henkilön kotitaloudessa 694 euroa ja kahden henkilön kohdalla 844 euroa. Vasta neljän henkilön kohtuuvuokra raja ylittää mainitun 1000 euroa. ARA-rahoitteiset vuokra-asunnot tulisi Helsingissä rakennuttaa ensisijaisesti kaupungin omana tuotantona, jolloin rajoitusajan jälkeisen vuokrien nousun riskin pitäisi olla pienempi. Mutta onko asia näin?

Tapaus Auroranlinna

Helsingin kaupungin asunnot siirsi muutama vuosi takaperin korkotukirahoitettuja asuntojaan osaksi täysin omistamaansa Kiinteistö Oy Auroranlinnaa. Tämä tapahtui hetkellä, jolloin asuntojen korkotukeen liittyvä asuntojen hinnan rajoitusaika oli päättymässä. Nyt osana Kiinteistö Oy Auroranlinnaa korkotukirahoitettujen asuntojen vuokrat ovat nousemassa kohtuuttomasti, joidenkin asuntojen kohdalla nousu olisi yli 100 euroa vuodessa. Auroranlinnan kohdalla suunniteltu osittain asuntojen sijaintiin liittyvä vuokrankorotus muistuttaa kaupungin asunnoissa käyttöön otetusta vuokrantasausjärjestelmästä, jossa asuntojen vuokrien korotukset suhteutettiin asuinalueen markkinahintaisiin vuokriin. Tämänkaltaisilla vuokran korotuksilla paitsi ajetaan kaupunkilaisia kodeistaan, myös lisätään alueellista eriytymistä ja vauhditetaan yleistä vuokratason nousua. 

Jos SATO ja VVO yksityisinä toimijoina nostavat vuokriaan, sille eivät voi mitään muut kuin mainittujen yritysten omistajat. Kaupungin tai kaupungin täysin omistaman Auroranlinnan ei kuitenkaan tarvitsisi toimia näin. Kyse on poliittisista valinnoista. Kaupungin pitäisi pitää huoli siitä, että kaupungin asuntojen vuokria ei nosteta markkinaehtoisesti myöskään korkotukeen liittyvän rajoitusajan päätyttyä. Kaupungin ei pitäisi omalla toiminnallaan kiihdyttää vuokrien nousua, vaan hillitä sitä.

Asukasvalintaan tarvitaan muutoksia

Myös ARA-vuokra-asuntojen asukasvalinnan kriteeristöä tulee muuttaa. Ara-rahoituksen tarkoituksena on tarjota asuntoja kiireellisimmässä asunnontarpeessa oleville, vähävaraisimmille ja pienituloisimmille hakijoille, mikä ei tällä hetkellä toteudu. Ongelma koskee myös ARA-rahoitteisia Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja. Muualta työn tai opiskelupaikan perässä muuttavat ovat erittäin kiireellisessä luokassa, kuten lähes 60 % ARA-asuntojen hakijoista Helsingissä. Työn perässä Helsinkiin muuttavat tarvitsevat asunnon, mutta tuleeko heille ensisijaisesti tarjota ARA rahoitteista kaupungin vuokra-asuntoa? 

Tällä hetkellä työn perässä Helsinkiin muuttava nuoripari on samassa kiireellisyysluokassa asunnottoman kolmannen polven jakomäkeläisen kanssa. ARA-asukasvalinnan kriteerit täyttyvät ottaa vuokranantaja vastavalmistuneeseen Jätkäsaarelaiseen ARA-rahoitteeseen vuokra-asuntoon kumman tahansa. ARA-asukasvalintoihin täytyisi rakentaa erilliset kohdekohtaiset kiintiöt asunnottomille, työn tai opiskelupaikan perässä muuttajille sekä muille erittäin kiireellisessä luokassa oleville. Kun Jätkäsaareen rakennetaan ARA-rahoitteinen vuokrakohde, tulisi sinne mahdollisuuksien mukaan saada asukkaita kaikista edellä mainituista ryhmistä.

Kun toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee

Kaavoituksessa sekä asuntojen hallinta- ja rahoitusmuotoja ohjatessaan kaupunki pyrkii eheään kaupunkirakenteeseen. Kaupunki pyrkii estämään asuinalueiden eriytymiskehitystä, mutta samanaikaisesti Helsingin kaupungin asuntojen asukasvalinnat tekevä Stadin asunnot (nykyinen Vuokra-asunnon haku) voi vaikeuttaa sosiaalista sekoittamista valinnoillaan. Kaupungin vuokra-asuntojen asukasprofiili on täysin erilainen Kalasatamassa ja Kannelmäessä. Usein sanotaan, että tässä on kyse asukkaiden omista aluetoiveista. Tämä on kuitenkin väitteenä täysin kestämätön. Asunnonhakijalle, asunnottomasta tai asunnon menettämisen uhan alla olevasta henkilöstä puhumattakaan, alleviivataan nykytilanteessa hyvin tarkkaan, että aluetoiveena tulee olla koko kaupunki ja rajattu aluetoive käytännössä estää asunnon saannin. Pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan on hyvin vaikeaa saada kaupungin kohtuuhintaista vuokra-asuntoa uudiskohteesta, joka sijaitsee uudella halutulla asuinalueella kantakaupungin läheisyydessä. Vuokrantasausjärjestelmä entisestään korostaa asuinalueiden eroja.

Kaupunki tarvitsee lisää kohtuuhintaista asumista ja se tulisi toteuttaa ensisijaisesti kaupungin omana tuotantona. Tarvitsemme lisäksi jonkinlaisen vuokrasäännöstelyjärjestelmän sekä kaupungin vastuullista asuntopolitiikkaa, jossa vuokrien korotukset pidetään hillittyinä myös korkotuki-rahoituksen rajoitusajan päätyttyä. Kaupungin tulee taistella asuinalueiden eriytymiskehitystä vastaan ja purkaa kaupungin asuntojen vuokrantasausjärjestelmä. Korkotuki-rahoitettujen asuntojen asukasvalintakriteereitä tulee kehittää paremmin tarvetta vastaavaksi.