Usein kuulee keskusteltavan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kalleudesta, ja siitä kuinka meillä ei ole varaa ylläpitää kaikkia tarvittavia palveluita. Vaikka Helsinki on rikas kaupunki, niin kaikkeen meillä ei totisesti ole varaa.
Meillä ei ole varaa leikata koulutuksesta. Elämme yhteiskunnassa, jonka hyvinvoinnissa ja kilpailukyvyssä koulutetulla ja osaavalla kansalla on ratkaiseva merkitys. Meillä ei ole varaa leikata koulutuksesta, johon laitetut eurot maksavat itsensä monin verroin takaisin. Meillä ei ole varaa leikata koulutuksesta, jonka avulla yhteiskuntamme pysyy tasa-arvoisempana ja jolla pyrimme pitämään kaikki lapsemme ja nuoremme mukana yhteiskuntamme toiminnoissa. Meillä ei ole varaa leikata koulutuksen tukipalveluista, joilla on tärkeä rooli varhaisessa puuttumisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.
Meillä ei ole varaa leikata lastensuojelusta. Meillä ei ole varaa siihen, että pienet säästöt lastensuojelussa aiheuttavat suunnattomia kustannuksia yhteiskunnalle sekä inhimillisenä kärsimyksenä, että taloudellisina kustannuksina. Meillä ei ole varaa siihen, että heikolla varhaisella puuttumisella lapset ja heidän perheensä ajautuvat osaksi raskaampia ja kalliimpia lastensuojelullisia prosesseja.
Meillä ei ole varaa aliresursoituun perusterveydenhuoltoon, joka näkyy sairastavuuden lisääntymisenä, erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuna sekä lisääntyvänä työkyvyttömyytenä ja sairaseläköitymisenä. Tähän meillä totisesti ei ole varaa.
Meillä ei ole varaa säästää mielenterveyspalveluista. Meillä ei ole varaa siihen, että mielenterveyden avopalveluita jatkuvasti aliresursoidaan ja monet jäävät vaille riittävää hoitoa. Meillä ei ole varaa siihen, että mielenterveyden avopalvelut pelkistyvät liian usein lääkkeiden määräämiseksi ja muu psykososiaalinen tuki ja terapiatyö jää saamatta. Meillä ei ole varaa yhteiskuntaan, jossa masennusta hoidetaan vuodesta toiseen vain uusimalla lääkeresepti ilman kokonaisvaltaista hoitoa.
Meillä ei ole varaa olla panostamatta päihdepalveluihin. Meillä ei ole varaa siihen, että monet päihdehäiriön kanssa kamppailevat jäävät työelämän ja työkyvyttömyyden välimaastoon ilman riittävää pitkäjänteistä tukea ja hoitoa. Meillä ei ole varaa rikkinäiseen päihdepalveluiden polkuun, liian korkeisiin kynnyksiin ja liian lyhyisiin laitoskuntoutus jaksoihin. Meillä ei ole varaa siihen, että päihteettömyys asetetaan muiden palveluiden saannin ehdoksi. Meillä ei ole varaa yhteiskuntaan, jossa aktiivisesti päihteitä käyttävät henkilöt eivät saa tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita, terveyspalveluita, mahdollisuutta osallistua matalan kynnyksen työtoimintaan. Meillä ei ole varaa yhteiskuntaan, jossa osa ihmisistä jätetään ulkopuolelle. Meillä ei ole varaa siihen, että korvaushoito pelkistyy nykyisellään lääkkeenjaoksi, vaikka hoidon pitäisi olla lääkkeillä tuettua psykososiaalista kuntoutusta.
Meillä ei ole varaa katsoa harmaata taloutta läpi sormien. Meillä ei ole varaa siihen, että osa yrityksistä saa suhteettoman kilpailuedun muihin toimijoihin nähden pelaamalla epärehellistä peliä. Meillä ei varaa pitää yllä järjestelmää, joka mahdollistaa yritysten tai yksityisten ihmisten piilottaa varojaan vakuutuskuoreen tai siirtää Suomessa tehty tulos verotettavaksi maailman veroparatiiseihin. Meillä ei ole varaa ylläpitää verotuksen porsaanreikiä, joista hyötyy vain muutamat ja jotka on mahdollista tukkia, kun vain poliittista tahtoa löytyy. Meillä ei ole varaa ylläpitää pienen vähemmistön vaurautta suuren enemmistön kustannuksella.
Meillä ei ole varaa yksityistää ja yhtiöittää lisää kaupungin palveluita. Meillä ei ole varaa palveluiden yksityistämisestä usein seuraavaan työehtojen halpuuttamiseen ja palveluiden heikkenemiseen. Meillä ei ole varaa tilanteeseen, missä matalapalkkaiset työntekijät eivät tule työllään toimeen. Meillä ei ole varaa yhteiskuntaan, jossa työntekijällä ei ole varaa asua siinä kaupungissa, jossa työskentelee.
Kaikkeen meillä ei totisesti ole varaa.
0 Comments