Mielenterveystyössä on jo vuosikymmeniä purettu hoidon laitosvaltaisuutta ja siirretty hoidon painopistettä avohoitoon. Psykiatristen sairaansijojen määrä on yli kuusi kertaa pienempi, kuin mitä se oli korkeimmillaan. Tahdonvastaisen hoidon kriteerit ovat tiukentuneet, psykiatrisista sairauksista kärsivien itsemääräämisoikeutta on vahvistettu ja psykiatrinen hoitotyö on mennyt huomattavasti inhimillisempään suuntaan. 

Avohoidon kehittämisessä pyrkimyksenä on ollut suomalaisen mielenterveystyön kohentaminen, ja esimerkiksi Alangon tutkimus osoittaa, että tässä on onnistuttu. Kuitenkin uusi, lievemmin oirehtiva väestönosa on tullut käyttämään palveluja, ja tästä syystä avohoidon lisääntyminen ei ole korvannut vähentynyttä psykiatrista sairaalahoitoa, vaan sillä on uusi fokus. Edelleen tietyt erityisryhmät ovat vailla hoitoa ja turvaa. Palveluntarjoajien ja hallinnonalojen skaala on pirstoutunut ja palvelujärjestelmä on edelleen hajanainen. Poliittinen ilmapiiri määrittää, ketkä psykiatrisen avun tarpeessa olevat ovat keskiössä ja keihin resurssit kohdistetaan. 

(https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/220946/IMPROVIN.pdf?sequence=1&isAllowed=y), (https://www.hel.fi/sote/fi/esittely/julkaisut/uutiskirjeet/liikkuva-avohoito)

Psykiatrisen avohoidon tilanne 

Psykiatrian poliklinikoiden asiakkaat ovat pahimmassa tapauksessa hoidossa vain nimellisesti, hoidon pelkistyessä resurssivajeen vuoksi lääkereseptien uusimiseksi. Henkilökohtaisia tapaamisia, psykososiaalista tukea ja terapiaa ei ole tarjolla tarvittavissa määrin. (Uudistukset sekoittivat psykiatrian avohoidon Helsingissä: ”Otamme nyt potilaat näennäis­hoitoon” – Kotimaa | HS.fi. Masennus – nykyinen kansansairaus – on esimerkki psykiatrisesta häiriöstä, jonka hoito jää valitettavan usein vuosittaiseksi lääkereseptien uusimiseksi. Psykiatrisille poliklinikoille on vaikeuksia saada riittävästi päteviä psykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä ja vuosittainen valmistuvien psykiatrien määrä on tarpeeseen nähden aivan liian vähäinen. (Psykiatreja valmistuu puolet liian vähän, ala ei houkuttele – Baarimikko rakasti ihmisten kuuntelemista, ja nyt hänestä tulee psykiatri | Yle Uutiset | yle.fi).

Psykiatrisen poliklinikan hoitajien osalta tilanne ei ole juuri sen parempi. Psykiatrian poliklinikoiden asiakasmäärien kasvu suhteessa hoitohenkilökunnan määrään on johtanut tilanteeseen, jossa hoitohenkilökunta ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi. Tämä vähentää työn houkuttelevuutta, lisää riskiä työssä uupumiseen ja saattaa valitettavan monen työntekijän kohdalla johtaa työpaikan tai jopa alan vaihtoon. Esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla Suomessa somaattisen hoidon resurssit riittävät huippuluokan hoitoon, kun samalla nuorisopsykiatrian resurssit ovat tarpeeseen nähden täysin riittämättömät.  Tämä siitäkin huolimatta, että mielenterveydelliset syyt ovat nousseet työkyvyttömyyseläkkeelle päätymisen yleisimmäksi tekijäksi. 

Ongelmana ei ole vain riittämättömät resurssit mielenterveyden avopalveluissa niiden kohdalla, jotka ovat hoidon piiriin päätyneet, vaan kynnys palveluihin pääsemiseksi on liian korkea. Helsingissä matalan kynnyksen Mieppi- palveluita lukuun ottamatta mielenterveyden avopalveluihin ei pääse ilman lähetettä. Siinä missä päihdepoliklinikan asiakkuuden voi aloittaa marssimalla aamulla päihdepoliklinikan VIA (vastaanotto ilman ajanvarausta) vastaanotolle, mielenterveyspalveluiden kohdalla tämä ei onnistu. Psykiatrian poliklinikalla on myös VIA vastaanotto, mutta se on varattu vain niille, joilla on jo psykiatrian poliklinikan asiakkuus.  

Avohoidon nykyisillä resursseilla on haastavaa, lähestulkoon mahdotonta palvella vakavista psykiatrisista häiriöistä kärsiviä sairaudentunnottomia sekä asunnottomia henkilöitä. Asiakkaista monet linnoittautuvat kotiinsa tai päätyvät vaikean psyykkisen sairautensa kanssa kaduilla oirehtiviksi. Osan kohdalla Auroran liikkuvan avohoidon yksikkö, erityishoidon poliklinikka tai avopalveluiden adherenssityö (psykiatristen poliklinikoiden työmuoto, joka pyrkii kiinnittämään asiakkaita palveluun) mahdollistavat asiakkaiden luokse tulevan toimivan avohoidon. Palvelut eivät kuitenkaan riitä kaikille tämänkaltaisen tuen tarvitsijoille. Lisäksi Auroran liikkuva avohoito ja psykiatristen poliklinikoiden adherenssityö työskentelevät vain niiden kanssa, joilla on kyseisten yksiköiden asiakkuus.  

Ei voi olla niin, että samaan aikaan kun laitosvaltaisesta psykiatrisesta hoidosta on siirrytty kohti avohoidon palveluita, avohoidon resurssit riittävät vain hyvin rajattuun, sopivassa hoitotasapainossa olevien ihmisten tarpeisiin.

Ei voi olla niin, että samaan aikaan kun laitosvaltaisesta psykiatrisesta hoidosta on siirrytty kohti avohoidon palveluita, avohoidon resurssit riittävät vain hyvin rajattuun, sopivassa hoitotasapainossa olevien ihmisten tarpeisiin. 

Psykiatrisen sairaalahoidon ja avohoitopalveluiden välinen yhteistyö 

Koska sairaalapaikat ovat merkittävästi vähentyneet viimeisen viiden vuoden aikana, vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien hoitoon pääsy on vaikeutunut. Psykiatristen sairaalapaikkojen vähyys johtaa priorisointiin, jolloin hoidetaan ne, jotka saavat hoidosta parhaiten vastetta. 

Nivelvaihe psykiatrisen sairaalan hoitojaksolta avohoidonpalveluihin siirryttäessä ei ole kaikkien kohdalla aukoton. Sairaalajaksolta uloskirjattaessa asiakkaan vastuulle saattaa jäädä yhteydenotto avohoidon palveluita järjestävään tahoon. Tämä sopii pärjäävälle, itsenäiselle ja hoitotasapainossa olevalle asiakkaalle, mutta esimerkiksi sairaudentunnottoman, ulkona asuvan skitsofreniaa sairastavan henkilön kohdalla käytäntö toimii huonosti. Nivelvaihe siirryttäessä sairaalasta avohoitoon on se kohta, jossa riski tipahtaa hoidon ulkopuolelle on suurin. Psykiatrian poliklinikan työntekijän tulisi tavata uusi asiakas jo sairaalajakson aikana ja aloittaa hoitosuhde ennen uloskirjausta. Nivelvaiheen tulisi toimia saumattomasti ja avohoidon resurssointia kehittää palveluntarvetta vastaavaksi.  

Helsingissä psykiatrisesta sairaalasta kotiutetaan edelleen skitsofreniaa sairastavia henkilöitä ulkona asuviksi tai nukkumaan asumispäivystykseen. Pysähdytään tähän kohtaan hetkeksi. Siis Suomessa – Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa – kotiutetaan psykiatrisesta sairaalasta kodittomia skitsofreniaa sairastavia henkilöitä nukkumaan asumispäivystykseen, hätämajoituksiin tai ulkona asuviksi. Matalan kynnyksen työtä tekevien kuulee usein sanovan, että katukuntoisuus ei ole sama asia kuin kotikuntoisuus. Vallitsevasta tilanteessa pitäisi kuitenkin psykiatristen sairaaloiden sijasta kohdistaa huomio puutteelliseen yhteistyöhön sairaaloiden ja avopalveluiden välillä, soveltuvien kuntoutus- ja toipilaskotien/sairaaloiden puuttumiseen sekä soveltuvien asumisvaihtoehtojen vähäisyyteen. Hietaniemenkadun palvelukeskuksen asumispäivystyksessä vieraillessa tuntuu välillä, että asumispäivystys on psykiatrisen sairaalan jatkokuntoutus ja avopalveluiden osa. Tilanne on tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunta ei ole valmis panostamaan asianmukaisiin ja kattaviin mielenterveyspalveluihin siihen tarvittavia resursseja.  

Helsingissä psykiatrisesta sairaalasta kotiutetaan edelleen skitsofreniaa sairastavia henkilöitä ulkona asuviksi tai nukkumaan asumispäivystykseen. Pysähdytään tähän kohtaan hetkeksi. Siis Suomessa – Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa – kotiutetaan psykiatrisesta sairaalasta kodittomia skitsofreniaa sairastavia henkilöitä nukkumaan asumispäivystykseen, hätämajoituksiin tai ulkona asuviksi.

Lisää matalan kynnyksen psykiatrisia palveluita 

Psykiatrisissa palveluissa hoito on usein diagnoosi- ja lääkityslähtöistä. Usein mielenterveyden häiriöihin kuitenkin liittyy sairaudentunnottomuutta ja sen myötä hoitovastaisuutta. Mikäli asiakas kieltäytyy lääkityksestä, katkeaa usein myös hoitosuhde, eikä tällöin ole juuri muuta apua tarjolla. Palveluissa ei nykyisin panosteta tarvittavissa määrin varhaiseen puuttumiseen, hoitoon sitouttamiseen, motivointityöhön ja matalan kynnyksen ensivaiheen palveluihin. Rajallisilla resursseilla munat pyritään laittamaan siihen koriin, jossa niistä saa helpommin tuloksia. 

Samanaikainen päihde- ja mielenterveyden häiriö asettavat hoidolle haasteita, koska psykiatrisen häiriön hoito ja lääkitys vaatii diagnoosin, jonka saaminen edellyttää hoitokontaktia ja riittävän pitkää päihteettömyyttä.  Moni vakavasta päihdehäiriöstä kärsivä henkilö ei saa koskaan tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa tai terapiaa, koska päihteettömiä jaksoja ei ole. Eikä päihteettömiä jaksoja välttämättä koskaan tule, mikäli päihteiden käyttöön vaikuttavaan psykiatriseen ongelmaan ei saa apua. Helsingin kaupunki tarvitsee joko jokaisen psykiatrian poliklinikan yhteyteen erillisen kaksoisdiagnoositiimin tai psykiatrian ja päihdepalveluiden toimivan integraation. Kaikki mielenterveyspalveluiden tarpeessa olevat eivät tarvitse päihdepalveluita, mutta suuri osa päihdepalveluiden asiakkaista on myös mielenterveyspalveluiden tarpeessa. 

Psykoterapiaan pääsy suomalaisessa järjestelmässä on haasteellista. Psykoterapiakoulutuksen läpikäyneitä terapeutteja ei ole riittävästi tarpeeseen nähden, joka osittain johtuu koulutuksen kalleudesta. Lisäksi Kelan tuen hakeminen ja saaminen, sekä sopivan terapeutin etsintä ja terapiaan pääsy on haastavaa ja paljon voimavaroja vaativaa kaikille. Myönteisen Kelan terapiatukipäätöksen saaminen edellyttää hoitotasapainoa ja sitoutumista, johon päihdepsykiatristen potilaiden resurssit ajatellaan olevan riittämättömät. 

Toki on todettava, että nykyiset psykoterapian suuntaukset eivät varmasti päihdehäiriön omaavan henkilön tilanteen hoitoon sellaisenaan sopisikaan.  Pitkäkestoista psykoterapiaa ei tule sekoittaa muuhun terapiatyöhön tai terapeuttisen työotteen lisäämiseen. Terapiaa ja vähintään lyhytterapiaa ja terapeuttisen työotteen merkittävää lisäämistä tarvitaan myös päihdehäiriön omaavien henkilöiden kohdalla. Usein pitkäkestoinen terapia nähdään päihdehäiriöisen henkilön kohdalla joko riskinä, tai että siitä ei ole panostukseen verrattaessa merkittävää hyötyä. Onko todella niin, että henkilö, joka ei kykene päihteettömään elämään ja jolla on terapian tarvetta, terapia aiheuttaisi suuremman riskin, kuin aktiivinen päihteidenkäyttö yhdistettynä hoitamattomaan mielenterveydenhäiriöön?  

Matalan kynnyksen palvelut hoitoon sitouttajina ja elämänlaadun parantajina

Tarvitsemme lisää helposti saavutettavia ja kynnyksettömiä mielenterveyspalveluita. Tarvitaan matalan kynnyksen päiväkeskuksia, joissa on tarjolla psykiatrisia palveluita, mahdollisuus tehdä motivointityötä, tarjota psykososiaalista tukea sekä lyhytterapiaa. Palveluita, joissa on tarjolla aamupalaa, lämmintä vaatetta sekä aikaa kuunnella, olla läsnä, motivoida ja hitaasti kiinnittää asiakkaita hoitoon. On oltava tarjolla asumisvaihtoehtoja, joiden vastaanottaminen ei edellytä hoitomyönteisyyttä tai lääkitykseen suostumista, mutta joissa pyritään kuitenkin matalan kynnyksen tukeen ja tilanteen mukaan pyritään myös motivoimaan hoitoon kiinnittymiseen. Tarvitsemme matalan kynnyksen psykiatrista hoitoa, johon voi mennä, kun on paha olla tai itsetuhoisia ajatuksia. Tarvitsemme 24/7 auki olevan mielenterveyden turvatalon. 

Panostus mielenterveystyöhön maksaa itsensä takaisin 

Suomessa psykiatrisen hoitohenkilökunnan osaamisen taso on korkea. Ongelma on psykiatrisen sairaalan asiakaspaikkojen määrässä ja avopalveluiden täysin riittämättömässä resurssoinnissa. Ongelma on psykiatriaan erikoistuneiden lääkäreiden määrässä ja vähäisten resurssien muovaamissa hoitolinjauksissa. Ongelma on jalkautuvien ja kotiin tuotavien psykiatristen palveluiden vähäisyydessä, järjestelmän lääkekeskeisyydessä, kynnyksettömien avopalveluiden puutteessa sekä terapiatyön riittämättömyydessä ja kapea-alaisuudessa. 

Toimivat mielenterveyspalvelut ovat ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys, mutta myös kustannuskysymys. Luettelin tekstissä monta asiaa, joihin tarvittaisiin mielenterveyden hoidossa lisää resursseja.  Asioiden korjaaminen ei toki ole ilmaista, mutta kalliimpaa on niiden hoitamatta jättäminen. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa yleisin syy sairauspoissaoloihin työpaikoilta yhdessä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa. Ne ovat myös suurin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen vaikuttava tekijä. Varhainen puuttuminen ja lasten sekä nuorten mielenterveystyöhön panostaminen on pitkällä aikavälillä kustannustehokkain tapa hoitaa kansakunnan mielenterveyttä. Avopalvelut ovat erikoissairaanhoitoa halvempi vaihtoehto. Varhainen puuttuminen on halvempaa kuin myöhempi korjaava työ. Vakaviin mielenterveydellisiin häiriöihin panostaminen on sekä inhimillisempää, että halvempaa kun häiriöiden hoitaminen päivystysluonteisesti. Panostus mielenterveyspalveluihin on panostus yhteiskuntamme hyvinvointiin. Se on panostus, jota meillä ei ole varaa jättää tekemättä.

  • 24/7 auki oleva mielenterveyden turvatalo. Tällä vähennetään myös sairaalan päivystykseen kohdistuvaa painetta
  • Lisää matalan kynnyksen päiväkeskuksia, joissa tarjolla mielenterveysosaamista, terapeuttista työotetta sekä mahdollisuus lyhytterapiaan. Matalan kynnyksen päiväkeskukseen sisällytettävä lääkäripalvelu, jolla mahdollisuus tehdä lähete psykiatrian poliklinikalle
  • Matalan kynnyksen mielenterveystyön lisääminen, myös niiden kohdalla, jotka ovat lääke- ja hoitovastaisia
  • Lisää jalkautuvaa ja asiakkaan luokse tulevaa mielenterveyspalvelua. Psykiatrian poliklinikoiden adherenssityön vahvistaminen, psykiatristen sairaaloiden liikkuvan työn vahvistaminen. Liikkuvan kotiin tai asiakkaan luokse tuleva kunnan virkalääkäri
  • Työntekijäresurssin lisääminen ja työolosuhteiden parantaminen psykiatrian poliklinikoilla
  • Työntekijäresurssin lisääminen ja työolosuhteiden parantaminen nuorisopsykiatriassa
  • Kaksoisdiagnoosi tiimin perustaminen jokaisen psykiatrisen poliklinikan yhteyteen
  • Päihdetyön ja mielenterveystyön integraation vahvistaminen
  • Psykoterapian saavutettavuuden parantaminen
  • Lyhytterapian saavutettavuuden parantaminen
  • Masennuksen nopean tunnistamisen ja puuttumisen mallien kehittäminen perusterveydenhuoltoon, työterveyteen ja kouluterveydenhuoltoon 
  • Tuetun asumisen lisääminen mielenterveyskuntoutujille. Myös erilaisten asumisvaihtoehtojen lisääminen niille, jotka eivät ole hoitotasapainossa tai ovat hoitovastaisia
  • Psykiatrisen sairaalan ja psykiatristen poliklinikoiden välisen yhteistyön kehittäminen
  • Psykiatrisen sairaalajakson jälkeisten soveltuvien kuntoutus- ja toipilaskoti/sairaala paikkojen lisääminen
  • Psykiatristen sairaaloiden sairaalapaikkojen lisääminen