Helsinki ei ole yhtä kuin Senaatintori, Elielinaukio ja Kolmen Sepän patsas. Helsinki on enemmän. Helsinki on myös Kannelmäki, Kontula ja Pihlajanmäki. Oodi on hieno Helsingin kirjastojen lippulaiva, tärkeä siinä missä Malminkartanon tai Jakomäen kirjastot. Musiikkitalo ja Kiasma tarjoavat taide-elämyksiä kuten runonlausuntaillat, musiikkikeikat, katutaide ja harrastajateatterit ympäri kaupunkia. Helsinki ei ole vain turistinähtävyyksissä, kantakaupungissa, uusissa merellisissä kaupunginosissa tai varsinkaan massiivisissa ketjuliikkeiden täyttämissä kauppakeskuksissa. Helsinki on myös lähiöiden ostareilla, kivijalkaliikkeissä, asukastiloissa. Helsinki on siellä missä valtaosa helsinkiläisistä asuu. Helsinki on helsinkiläisissä.
Helsingin elinvoimaisuus rakentuu epäkaupallisten tilojen, duunareiden, itsensä työllistäjien, järjestöjen, vapaaehtoistyön, aktiivisen kansalaistoiminnan ja pienyrittäjien vuorovaikutuksessa. Toimiva Helsinki rakentuu kerroksittain, orgaanisesti, uutta ja vanhaa, lähiluontoa ja betonia, epäkaupallista ja kaupallista kaupunkitilaa yhdistäen. Toimiva kaupunkitila rakentuu yksi pala kerrallaan, yhdessä rakentaen. Toimiva kaupunki ei rakennu lukkoon lyödyssä kaavassa tai kansainvälisen suunnittelukilpailun piirustuspöydällä. Kaupunkilaisten kanssa vuorovaikutuksessa luotu kaava ja arkkitehtien suunnitelmat – historiaa ja olemassa olevaa kunnioittaessaan – luovat hyvän pohjan uuden rakentumiselle. Uuden tulee kunnioittaa vanhaa, ei jyrätä sen yli. Tämä tulisi muistaa, kun suunnitellaan vanhojen ostoskeskusten ilmeen kohotuksia.
Vaikka edellä mainitut epäkaupalliset ja kaupalliset tilat, aktiiviset kansalaistoimijat ja pienyrittäjät ovat elävän kaupunkiympäristön rakentajia, niin kaupungin organisaatiolla on tärkeä tehtävä mahdollisuuksien luojana ja palveluiden järjestäjänä. Lähiön ostoskeskus ei säily elinvoimaisena ilman terveyskeskusta, kirjastoa, nuorisotaloa tai asukastaloa. Kaupungin tuottamat palvelut tukevat alueen yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja elävöittävät lähiöiden ostoskeskuksia. Vaikka valitettava trendi on ollut keskittäminen ja palveluiden siirtäminen suurempiin yksiköihin, niin jäljellä olevia palveluita on puolustettava ja keksittävä keinoja sekä järjestettävä tiloja, joihin nyt jo keskitetyt palvelut voivat jalkauttaa toimintaansa. Keskitetyt palvelut eriarvoistavat, etäännyttävät ja jättävät aina osan kaupunkilaisista palveluiden ulkopuolelle.
Elävä kaupunkikuva muodostuu ajallisesta kerrostuneisuudesta, monikulttuurisesta sekä ikärakenteeltaan ja sosioekonomiselta asemaltaan monipuolisesta asukasrakenteesta. Elävä asuinalue on pala kaikkea. Tasapainoiseen lähiöön mahtuu rosoisuutta ja samaan aikaan sen pitää olla turvallinen ja yhteinen tila kaikille asukkailleen. Kaupunginosien ja lähiöiden omaleimaisuutta täytyy vaalia, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sosiaalisen sekoittamisen periaatteesta luopumista. Omaleimaisuus ei ole alueiden varallisuuseroissa.
Tasapainoinen kaupunki, kaupunginosa ja lähiö tulee rakentaa kaupungin ja kaupunkilaisten, ei YIT:n ja SRV:n ehdoilla. Tiivis kaupunkirakenne ei saa tarkoittaa pelkkää asukastiheyden maksimointia ilman kivijalkaliikkeitä, elävää kaupunkikulttuuria ja lähiluontoa. Elävä kaupunkikulttuuri ja toimiva kaupunki ei rakennu pelkästään asunnoilla täytetyissä nukkumalähiöissä. Kaupunki tarvitsee myös tilaa hengittää ja kaupunkilaiset luontokosketusta. Tiivis kaupunkirakenne ei saa olla itseisarvo, niin että lähiluonto aina väistyisi rakentamisen tieltä. Helsinki ansaitsee enemmän.
0 Comments