Kesällä voimaan astuneeseen uuteen sosiaalihuoltolakiin on saatu monta hyvää kirjausta, esimerkiksi päihdehuollon päiväkeskukset ja työn kautta sydäntäni lähellä oleva etsivä työ. Kirjaus lakiin velvoittaa hyvinvointialueet toteuttamaan mainittuja palveluita ja tämä parantaa ennen kaikkea valtakunnan tasolla alueellista tasa-arvoa.
Järjestöjen rahoitus huolena
Palveluiden ulottaminen lakisääteiseksi saattaa kuitenkin tuottaa yllättäviä haasteita alueille, jossa on jo järjestetty korkealla tasolla mainittuja palveluita hyvinvointialueen ja järjestökentän yhteistyönä. Helsingissä on esimerkiksi laaja kirjo asunnottomuuteen sekä päihde ja mielenterveysongelmien ympärille rakentuneita päiväkeskuksia: kaupungin kolmen Symppis päiväkeskuksen lisäksi päiväkeskuspalveluita tuottavat ainakin Sininauhasäätiö sekä VVA. Päiväkeskuksilla on eri profiileita, ne ovat eri kokoisia, eri puolella kaupunkia ja ne tuottavat hieman erilaisia palveluita. Asiakasryhmä alikäyttää palveluita niin voimakkaasti, että mahdollinen päällekkäisyys muodostaa paljon pienemmän haitan kuin se, että palvelua tarvitsevat jäävät ilman tarvitsemaansa palvelua.
Monen järjestökentän ylläpitämän päiväkeskuksen pääasiallisena rahoituksena toimii Stean hankerahoitus. Järjestökentän tulevaisuuden huolena on se, että Stea ei myönnä tukea lakisääteisiin palveluihin, joiden tuottaminen on hyvinvointialueen vastuulla. Päiväkeskukset saattavat joutua joko muuttamaan toimintaansa niin, että se ei vastaa hyvinvointialueen vastuulla olevaan päihdehuollon päiväkeskuksia tai freimaamaan toiminnan niin että se ainakin näyttää muuttuvan. Järjestöjen matalan kynnyksen päiväkeskuksista esimerkiksi Illuusia ja Vepa tuottavat palveluita ennen kaikkea asunnottomille henkilöille, joten toivottavasti tämä ymmärretään tulkita selkeästi eri palveluksi kuin päihdehuollon päiväkeskustoiminta.
Ongelman saattaa kuitenkin muodostaa järjestöavustusten pieneneminen. Hallitusohjelman suunnitelmien mukaan Stean järjestöavustukset tippuvat niin, että vuoteen 2027 mennessä järjestöavustuksista on karsittu 100 miljoonaa euroa, eli joka neljäs euro nykyisestä tasosta. Stea joutuu siis jatkossa entistä tarkemmalla kammalla käymään läpi sen mitä hankkeita järjestöavustuksilla tuetaan.
Kun lakiin kirjataan uusi velvoite, valtio antaa hyvinvointialueille velvoitteen toteuttamiseksi lisärahoitusta. Toimintaan ohjattu lisärahoitus ei kuitenkaan Helsingissä kata nykyistä palvelutasoa, jos samalla Stean rahoitus nykyisiin päiväkeskuksiin heikkenee. Jos päiväkeskuspalveluiden tuottaminen jää vain Helsingin Sotepe:n vastuulle kärsii palveluiden monipuolisuus. Helsingin Sotepe ei myöskään panosta tällä hetkellä riittävästi omiin olemassa oleviin päiväkeskuksiinsa tai päiväkeskusverkoston laajentamiseen.
Symppisten vaikea tilanne
Päihdetyön kenttätyöntekijöiden -ja onneksi myös monen kuntapoliitikon- toiveissa on Symppis verkoston laajentaminen Pohjois- ja Länsi-Helsinkiin sekä parhaassa tapauksessa myös ydinkeskustaan. Veronika Honkasalo on myös tehnyt tärkeän valtuustoaloitteen Symppiksen perustamisesta Malmille. Haasteeksi tässä saattaa osoittautua tiukkeneva Sotepe talous sekä soveltuvien tilojen löytäminen. Tällä hetkellä Helsingissä on kolme päiväkeskustoimintaa ja terveysneuvontaa tuottavaa Symppistä, joista kaksi on Itä-Helsingissä ja yksi Kurvissa. Itiksen Symppis joutuu luopumaan nykyisistä tiloistaan vuoden 2023 loppuun mennessä, ja toimialalla on ollut suuria vaikeuksia löytää Symppikselle uusia tiloja. Jo kaksi tilaa, joista on neuvoteltu mahdollisina sijoituspaikkoina, on mennyt sivu suun ja kolmatta tilaa tuskin löytyy tämän syksyn aikana.
Symppiksen kaltaiseen toiminnan järjestämiseen on haastavaa löytää sopivia tiloja ja myötämielistä vuokranantajaa. Syyskuussa Kampissa toimintansa aloittanut nuorten Tukikohdan vuokrasopimus purettiin naapuruston tiukan vastustuksen vuoksi jo ennen kuin toiminta ehti kunnolla käynnistyä. Kaupungilla pitäisi olla riittävä määrä omia seiniä, joilla pystyttäisiin turvaamaan Symppiksen kaltaiset toiminnot. Kaupungin pitäisi myös tukea järjestötoimijoita omistamalla riittävästi tiloja, joita se voisi vuokrata eteenpäin.
Itiksen Symppiksen kohdalla en edes ole täysin vakuuttunut Sotepe:n tahtotilasta sopivien tilojen etsimiseen (joka siis voitaisiin tehdä koko kaupungin alueella) vaan uskon, että tulevat Sotepe:n säästötavoitteet vähentävät etsimisen intoa. Helsingin Kaupungin pitkäaikaisena tavoitteena on ollut seinäsäästöt ja Sotepe:n paine uusien säästöjen löytämiseen todennäköisesti ohjaa edelleen muutosta raskaammista palveluista kevyempiin. Haittoja vähentävän terveysneuvontatyön kohdalla muutos raskaammista kevyempiin palveluihin todennäköisesti tarkoittaa siirtymistä pysyvistä seinistä liikkuviin palveluihin. Liikkuva terveysneuvonta -niin hyvää palvelua kuin se onkin- ei millään korvaa tai edes vastaa samaan tarpeeseen kuin terveysneuvontatyötä sisältävä päiväkeskus.
Meillä on siis käsissä tilanne, jossa samanaikaisesti kuin päihdehuollon päiväkeskukset tulivat lakisääteiseksi palveluksi, on järjestökentällä uhkana päiväkeskustoiminnan rahoituksen loppuminen ja Helsingin kaupungin päiväkeskusverkoston kaventuminen. Samanaikaisesti nuorten huumekuolemat jatkavat kasvuaan.
Kun laissa ei ole asetettu palvelun sisällölle selkeää raamia ja määritelty palvelun laajuutta, jää hyvinvointialuille paljon harkintavaltaa palvelun toteutukseen. Lakisääteinen minimi voidaan Helsingissä toteuttaa vaikka yhdellä matalan kynnyksen päiväkeskuksella. Tämä ei millään vastaisi palvelutarpeeseen, mutta muuhun laki ei velvoita. Jos laki samalla heikentää järjestökentän toimintamahdollisuuksia, niin onko palvelun kirjaamisesta lakiin Helsingille enemmän haittaa kuin hyötyä?
0 Comments