Helsingin kaupungin Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnassa oli 9.5.2023 käsittelyssä Toimenpideohjelma asunnottomuuden poistamiseksi 2023–2025. Kokouksessa asiakohta jätettiin Vasemmistoliiton edustajan, Meri Valkaman, toimesta pöydälle, joten ohjelman käsittely jatkuu seuraavassa kokouksessa. Ohjelmassa todetaan, että alle 200 asunnotonta Helsingissä voidaan katsoa täyttävän asetetun tavoitteen asunnottomuuden poistosta. On totta, että ennen kaikkea vuokravelkojen ja asumishäiriöiden aiheuttamia häätöjä tuskin pystytään täysin estämään ja tämän takia asunnottomuutta on haastavaa painaa täysin nollaan. Samanaikaisesti tavoitteen onnistumisessa ei mielestäni pitäisi katsoa niinkään asunnottomien määrää – esimerkiksi esitetty 200 asunnotonta- vaan asunnottomuusjaksojen pituutta. Eli merkittävintä yksilön kannalta on se, kuinka nopeasti asunnon menettämisen jälkeen hänelle pystytään tarjoamaan uusi mahdollisuus.
Keskityn tässä tekstissä ennen kaikkea toimenpideohjelman kohtiin, joissa käsitellään pitkäaikaisasunnottomuutta. Ohessa vielä linkki toimenpideohjelmaan.
Turvallinen polku päihdekuntoutukseen
Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen kannalta keskeinen nosto ohjelmassa on turvallisen päihdekuntoutuspolun takaaminen. Tarkoituksena on 9kk ajan päihdekuntoutukseen menon jälkeen taata henkilölle paluu ilman jonottamista Asunto ensin-malliseen asuntoon/asumisyksikköön. Tämä siis, mikäli päihdekuntoutuksessa tapahtuu stipluja tai asuminen ei muutoin onnistu. Tämä on erittäin tärkeä tavoite, mutta käytännösä haastava toteuttaa. Ensinnäkin Asunto Ensin-mallisissa yksiköissä ei ole mahdollista pitää paikkaa päihdehuollon asumiseen siirtyvälle henkilölle ja jonot yksiköihin ovat tunnetusti pitkät. Tai jos Asunto ensin-mallisen yksikön paikkaa roikotetaan 9kk tyhjänä, niin Asumisen tuen jonot sakkaavat pahemman kerran. Henkilö voidaan varmasti nostaa jonon kärkeen, mutta välillä yksittäisen yksikön jono saattaa olla tukossa ja paikan saaminen samaan yksikköön kestää kauan. Tuetun asumisen paikan pitäminen varalla vaatisi merkittävää määrää lisää Asunto ensin -mallisia paikkoja, jotta muutokset päihteidenkäytön sallivien ja päihteettömyyteen pyrkivien yksiköiden välillä voisi olla joustavampia.
Tätä sinällään tärkeää kirjausta tukemaan pitäisi saada kirjaus päihdehuollon yksiköiden vahvemmasta kantokyvystä. Eli ei ensimmäisestä stiplusta pihalle. Valtakunnallisissa Asunnottomuuden vähentämisohjelman suosituksissa nostetaan esiin päihdehuollon asumisen vuokrasopimuspohjaisuus, joka antaisi asukkaille vuokralaisen oikeudet. Tämä olisi toivottavin tilanne. Mikäli vuokrasopimus pohjainen asuminen päihdehuollon yksiköissä ei toteudu, niin tarvitaan jollain muulla tavalla toteutettu yksiköiden kantokyvyn parannus tavalla, jossa stiplun tehnyt ei joudu lähtöruutuun Hietaniemenkadun asumispäivystyksen patjoille. Päihdesairaus on ylä- ja alamäkia, hyviä ja huonoja päiviä. Järjestelmän tulee tukea, ei tukistaa.
Joka tapauksessa kirjaus turvallisesta päihdekuntoutuspolusta on erittin tärkeä ja pitää toteuttaa tavalla tai toisella. Kuntoutuksen polulle lähteminen ei koskaan pitäisi olla riski joutua asunnottomaksi, mitä se valitettavasti tällä hetkellä on.
Virtaavuuden lisääminen
Virtaavuuden lisääminen Asunto Ensin -mallisista asunnoista eteenpäin on yksi keskeinen teema toimenpideohjelmassa. Kuten turvallinen päihdekuntoutuspolku, myöskään muut virtaavuuden lisäämiseen tähtäävät toimet eivät ole yksinkertaisia toteuttaa.
Asunto ensin -mallisesta asumisyksiköstä, jossa on henkilökuntaa paikalla 24/7 ei ole aivan ongelmatonta siirtyä yksittäisasuntoon, jossa tuki on ajoittaiset työntekijän käynnit asunnolla. Kovin suuri osa asumisyksiköiden asukkaista ei ole helposti siirrettävissä asumaan merkittävästi matalamman tuen tason yksittäisasuntoihin. Rauhallisempaa asuinympäristöä nykyiset asumisyksikköjen asukkaatkin toivoisivat ja tähän tarvitsisimme ehdottomasti nykyistä pienempiä yksikköjä. Tällä hetkellä asumismuotojen välillä ei ole tarpeeksi steppejä. Nykyiset Asunto Ensin malliset yksiköt pelkistyvät valitettavan usein säilytyslaitoksiksi, joissa ei ole tarpeeksi elämänhallintaa tukevia elementtejä. Tässä on ensisijaisesti kyse siitä, mitä palveluita kaupunki ostaa palveluntuottajilta ja minkä kokoisia yksiköt ovat. Suureen yksikköön yhteisöllisyyden elementtien luominen ja elämänhallintaa tukevan ympäristön luominen on lähes mahdotonta.
Jälkihuolto
Mielestäni yksi keskeisimmistä tavoiteohjelman kohdista koskee jälkihuoltoon kohdistuvia toimenpiteitä: Vahvasti tuettu jälkihuollon 25 paikkainen asumisyksikkö ja tarvittavien palveluiden (mukaan lukien asumisratkaisu) järjestäminen jälkihuollossa oleville sekä muille erityistä tukea tarvitseville nuorille. Tämä ovat kumpikin erittäin tärkeitä kohtia ja mielestäni ne tulisi toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Nykyinen kuntien järjestämä jälkihuolto ei ole läheskään riittävän tukeva vaikeasti oireileville nuorille. Esimerkiksi siirto täysin suljetusta lastensuojelulaitoksesta – jossa nuorella saattaa olla paljon arjen toimintaa koskevia rajoituksia – yhdessä päivässä täysin itsenäiseen asumiseen ajoittaisten jälkihuollon sosiaalityöntekijän tapaamisten varassa, on monelle nuorelle aivan liian raju muutos.
Asumisyksiköiden asukkaille oma lääkäripalvelu
Seuraavaa ehdotusta ei toimenpideohjelmasta löydy, mutta sen voisi sinne kaikin mokomin liittää: Asumisyksiköiden asukkaille oma lääkäripalvelu. Asunnottomat alikäyttävät sairastavuuteensa nähden merkittävästi perusteterveydenhuollon palveluita, mutta ovat samanaikaisesti erikoissairaanhoidon palveluiden ja päivystyksellisten palveluiden suurkuluttajia Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä (duodecimlehti.fi). Hietanimenkadun palvelukeskuksessa yöpyvillä asunnottomilla on kuitenkin lääkäripalvelu käytettävissä 5 päivänä viikossa oveen koputtamalla. Tämä on erittäin tarpeellinen palvelu. Saadessaan paikan esimerkiksi asumisyksiköstä asukkaat kuitenkin menettävät tämän palvelun ja jäävät terveyskeskuksen takaisinsoittojärjestelmän armoille. Samanaikaisesti yöpaikan siirtyminen asumispäivystyksestä asumisyksikköön ei välttämättä ole merkittävästi lisännyt henkilön toimintakykyä, vaikka nimi ovessa, paremmat yöunet ja oman huoneen tuoma turva tilannetta helpottavatkin. Tässä palveluiden integraatio osaksi yleispalveluita ei toimi, vaan tarvittaisiin positiivisen diskriminaation hengessä erillinen lääkäripalvelu asumisyksiköissä asuville. Tällä pyrittäisiin kaventamaan asunnottomien sekä asumisyksikkö asukkaiden ja muun väestön välisiä terveyseroja. Terveyskeskuksissa tällä hetkellä useita täyttämättömiä vakansseja, joiden täyttö on todella työn ja tuskan takana. Yksi näistä vakansseista tulisi siirtää Hietaniemenkadun palvelukeskuksen yhteyteen niin, että palvelukeskuksen terveystiimissä olisi kaksi yleislääketieteen lääkäriä, joista toinen tekisi jalkautuvaa työtä eri asumisyksiköihin.
Toivottavasti seuraavassa sotepe lautakunnan kokouksessa saadaan hyvä toimenpideohjelma aikaiseksi. Tämä on tärkeä ohjelma, joka tulevina vuosina ohjaa asunnottomien palvelujen kehittämistä Helsingissä.
0 Comments