Amfetamiiniriippuvuuden lisäksi opioidiriippuvaisten määrä on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Suomessa opioidien ongelmakäyttö on monesta verrokkimaasta poiketen ennen kaikkea opioidipohjaisten lääkevalmisteiden väärinkäyttöä. Monessa maassa korvaushoitolääkkeenä käytettävän Subutexin osuus opioidien ongelmakäytöstä on merkittävä. Suomessa Subutexia ei käytetä korvaushoitolääkkeenä.
Korvaushoito on ainoa näyttöön perustuva hoitomuoto opioidiriippuvuuteen. Korvaushoidon tavoitteena on estää tai merkittävästi vähentää laittomien opioidien käyttöä ja rikollisuutta, sekä suonensisäiseen käyttöön ja yliannostukseen liittyviä riskejä. Riippuvuuksien hoidon ja psykososiaalisen kuntoutuksen mahdollistaminen on ensiarvoisen tärkeää. (Huumeongelmaisen hoito (kaypahoito.fi)).
Hyvä korvaushoito ei ole vain lääkkeen jakoa
Hyvä korvaushoito on lääkkeillä tuettua psykososiaalista hoitoa. Lääkkeen pitäisi olla hoidon tuki, ei hoidon sisältö. Tällä hetkellä Helsingissä korvaushoito pelkistyy valitettavan usein liukuhihnamaiseksi lääkkeenjaoksi. Ilman riittävää psykososiaalista tukea korvaushoidosta uhkaa tulla pelkkää asiakkaiden säilytystä. Tämä ei ole korvaushoidon tarkoitus. Korvaushoitoon tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän psykososiaalista tukea, mahdollisuuksia kuntoutukseen, lääkärin ja omahoitotajan säännöllisempiä tapaamisia ja yhteiskunnallista osallisuutta vahvistavia elementtejä.
Hyvä korvaushoito on lääkkeillä tuettua psykososiaalista hoitoa. Lääkkeen pitäisi olla hoidon tuki, ei hoidon sisältö.
Tämä ei ole asia, jossa syyttävä sormi osoittaa palveluntuottajiin, olivat ne sitten kaupungin omaa palveluntuotantoa tai ostopalveluita. Syy löytyy tilaajasta. Kaupunki laatii palvelukuvauksen ja kilpailutuksessa palveluntuottajille asetetut kriteerit. Kaupunki päättää paljonko se on valmis resursoimaan tuotettuun palveluun. Jos tilataan Lada, sen ei voida olettaa hyrräävän kuin Maserati. Korvaushoidon kohdalla riittävä taloudellinen panostus on tuloksellisen hoidon edellytys.
Itse kilpailutus on ongelma korvaushoidossa olevien kuten monen muunkin haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän osalta. Neljän vuoden välein järjestettävä palveluiden kilpailutus ei palvele hoidossa olevia, koska hoitopaikan, -työntekijän ja -käytännön vaihtuminen tarkoittavat muun muassa hoidon kannalta tärkeän luottamuksellisuuden uudelleen rakentamista.
Hoidon tulee aina olla haittoja vähentävää sekä kuntouttavaa
Asiakkaan kuuleminen ja osallistuminen itseään koskevaan päätöksentekoon täytyy nostaa nykyistä ponnekkaammin myös korvaushoidossa hoidon keskiöön. Vaikka päihdehäiriön asema riippuvuussairautena tiedostetaan, niin häiriöön suhtaudutaan valitettavan usein itseaiheutettuna ongelmana. Tämä saattaa pahimmassa tapauksessa heijastua tavassa hoitaa sairautta ja kohdata asiakkaita. Korvaushoidossa yhtenä haasteena on päihdelääketieteeseen vihkiytyneiden lääkäreiden vähäisyys, mikä saattaa heijastua yksittäisten klinikoiden hoito linjauksiin.
Nykyinen keinotekoinen jako kuntouttavaan ja haittoja vähentävään korvaushoitoon tulisi mielestäni lakkauttaa. Asiakkaan voimavarat, päihteiden käytön vaihe ja oma motivaatio tulee aina olla kaiken päihdetyön lähtökohtana. Kaikilla, myös nykyisessä haittoja vähentävässä korvaushoidossa olevilla, pitää olla mahdollisuus kuntoutukseen omien voimavarojen ja motivaation mukaisesti. Toisaalta sekä nykyisessä haittoja vähentävässä, että kuntouttavassa korvaushoidossa työotteen pitäisi perustua kontrolliin sijaan luottamukselliseen hoitosuhteeseen, tukeen ja mahdollistamiseen. Liiallinen kontrolli saattaa lannistaa ja aiheuttaa hoitoväsymystä, estää potilasta kasvamasta hoidostaan omaa vastuuta ottavaksi subjektiksi (Opioidikorvaushoidon_käytännön_opas.pdf (mielenterveystalo.fi), sivu 17). Myös asiakkaan osallisuutta oman hoitonsa sisältöön pitää vahvistaa.
Hoitotasapainon vaihtelut, ylä- ja alamäet, retkahdukset ja toipumiset liittyvät oleellisesti riippuvuussairauteen. Myös korvaushoidossa olevilla tulee stipluja. On tärkeää, että hoidossa olevat kokevat voivansa puhua avoimesti retkahduksistaan ilman pelkoa rangaistuksesta. Turvallisesta lääkkeenjaosta on tietysti pyrittävä pitämään kiinni, mutta se on toteutettava luottamuksellisen hoitosuhteen puitteissa. Pistojälkien etsiminen, kotilomien palaminen yksittäisistä stipluista tai lääkkeettä jättäminen myöhästymisen/ vähäisen rikkeen takia ovat esimerkkejä keinoista, joiden toivoisi kuuluvan hoidon historiaan.
Kuntoutumispyrkimystä tulee aina tukea ja esitettyyn muutoshalukkuuteen tarttua välittömästi. Halu muutokseen voi olla alku loppuelämän kestävälle päätökselle, vaikka se saattaa kestää vuoden, viikon, päivän tai seuraavat puoli tuntia. Tärkeintä on, että muutoshalukkuuteen vastataan positiivisesti ja muutokselle tarjotaan mahdollisuus.
Korvaushoito yhteisö tarvitsee yhteisötilan
Päihdehäiriön kanssa kamppailevalle hoitotasapainon pitää tarkoittaa lääketasapainon lisäksi tarjolla olevaa terapiaa, yhteisöllisyyttä, ryhmätoimintaa, työtoimintaa, mahdollisuutta opiskeluun tai muita osallisuutta vahvistavia tekijöitä. Kuntoutuminen ei aina tarkoita päihteettömyyttä tai edes oheiskäytön totaalista loppumista. Myös nykyisessä haittoja vähentävässä korvaushoidossa olevilla on oltava mahdollisuus esimerkiksi matalan kynnyksen työtoimintaan. Mikäli pyrkimyksenä on kuntoutuminen tai päihteidenkäytön vähentäminen, niin päihteiden käytön tilalle on tarjottava mielekästä tekemistä. Korvaushoidossa olevan osallisuutta tulee aktiivisesti vahvistaa.
Korvaushoitoklinikoiden yhteydessä pitäisi aina olla yhteisötila ja yhteisöllä yhteisökokoukset, joissa luodaan yhteisön säännöt. Sääntöjen pitää olla aidosti yhdessä tehtyjä, ei vain hoitotahon määrittelemiä. Tämä lisää myös sääntöihin sitoutumista ja sääntöjen noudattamisen yhteistä valvontaa. Yhteisötilassa toteutettavat toiminnot kahvinkeitosta tilan siivoukseen tulisi hoitaa korvaushoitoyhteisön toimesta.
Hoitoon pääsy
Korvaushoitoon pääsy on nykyisellään pitkä prosessi, jossa pyritään sekä varmistamaan hoitoon hakeutuvien opioidiriippuvuus, että mittaamaan kykyä sitoutua hoitoon. Tässä on sekä hyviä, että huonoja puolia. Toisaalta on tärkeää, että etenkin nuorten hoitoon hakeutuvien kohdalla mietitään myös muita vaihtoehtoja korvaushoidolle ja pyritään varmistamaan hoitoon hakeutuvan opioidiriippuvuus. Mikäli hoitoon hakeutumisen kynnys taas pidetään liian korkeana, huonoimmassa kunnossa olevat opioidiriippuvaiset ja monipäihdeongelmaiset saattavat jäädä hoidon ulkopuolelle.
Joskus vertailukohtana Suomen korvaushoidon aloituksille on esitetty Ranskaa, jossa korvaushoidon ainakin vuosikymmen sitten pystyi aloittamaan siltä seisomalta kävelemällä sisään korvaushoitoa tarjoavaan paikkaan. Ranska on kuitenkin huono vertailukohde, koska lähtötilanne maiden välillä on täysin toinen ja erilaiset ongelmat vaativat erilaisia ratkaisuja. Ranskassa pyrittiin vastaamaan tilanteeseen, jossa suonensisäisesti huumeita käyttäviä kuoli laajasti heroiinin yliannostuksiin ja korvaushoidon helpolla tavoitettavuudella pyrittiin ennen kaikkea estämään huumekuolemia. Ranskan tilanteessa oltiin haittoja vähentävän työn kovassa ytimessä. Nyt Ranskassakin on hoitoon hakeutumisen kriteereitä nostettu ja tavoitetta siirretty puhtaasta huumekuolemien ehkäisystä hoitoon.
Korvaushoitoon hakeutumisessa ei kuitenkaan saisi syntyä tilannetta, jossa vakavimmista päihdehäiriöistä kärsivät ja epävakaassa elämäntilanteessa olevat opioidiriippuvaiset jäävät hoidon ulkopuolelle. Jos opioidiriippuvuus on ilmeinen, niin lääkkeen antaminen pitäisi pikemminkin nähdä keinona hoitoon sitouttamiseen ja kuntoutukseen. Myös vankiloissa tehtäviä hoidon aloituksia pitäisi pykiä tuntuvasti lisäämään ja opioidien käyttöön liittyvät tuomiot huomioida opioidiriippuvuutta arvioitaessa.
Korvaushoitoon hakeutumisessa ei kuitenkaan saisi syntyä tilannetta, jossa vakavimmista päihdehäiriöistä kärsivät ja epävakaassa elämäntilanteessa olevat opioidiriippuvaiset jäävät hoidon ulkopuolelle. Jos opioidiriippuvuus on ilmeinen, niin lääkkeen antaminen pitäisi pikemminkin nähdä keinona hoitoon sitouttamiseen ja kuntoutukseen.
Injektiossa hoidon tulevaisuus
Muutama vuosi takaperin injektiona annosteltava korvaushoito rantautui Suomeen, mutta uuden hoitomuodon leviäminen on ollut hidasta. Viikon tai jopa kuukauden annosteluvälillä toteutettava lääkehoito tarjoaa päivittäin jaettavaan lääkkeeseen nähden tasaisemman kannon. Kun päivittäin jaettavan lääkkeen kohdalla lääkkeen vaikutus on korkealla ottamisen jälkeen, niin illalla lääkkeen vaikutus on jo laskenut merkittävästi ja seuraava aamuna olo saattaa olla todella “kipeä”. Injektio muotoisen hoidon tarjoama lääkkeen parempi kanto vähentää ns. “ainehimoa” ja todennäköisesti myös oheiskäyttöä. Lisäksi hoito vaikuttaa lääkettä saavan yleiskuntoon sekä parantaa mahdollisuuksia useaan yhteiskunnan toimintoon osallistumiseen, kuten työssä tai koulussa käyntiin.
Vaikka injektiona annosteltava suboxone lääke itsessään on päivittäin annosteltavaa suboxone “filmiä” kalliimpi (halvimmasta ja yleisimmästä metadoni lääkkeestä puhumattakaan), niin injektiolääke myös vapauttaa hoidon resursseja. Ideaalitilanteessa tämä tarkoittaisi sitä, että vapautuva hoitoresurssi käytettäisiin korvaushoidossa tarjottavan psykososiaalisen tuen lisääntymiseen. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat kunnat todennäköisemmin kuitenkin käyttävät syntyneen säästön johonkin muuhun, kun korvaushoidossa tarjottavien palveluiden kehittämiseen ja laajentamiseen. Näin ei saisi olla. Injektiolääkkeen soisi leviävän työssä käyvistä ja paremmassa hoitotasapainossa olevista, myös muihin korvaushoidossa oleviin. Injektiolääkkeen laajentaminen tarvitsee rinnalleen vahvaa ja kokonaisvaltaista psykososiaalista hoitoa, panostusta yhteisötiloihin ja kuntoutus mahdollisuuksiin.
Opioidien ongelmakäyttö on lisääntynyt Suomessa merkittävästi ja tilanteelle on tehtävä jotain. Korvaushoito on tällä hetkellä ainoa todennettu opioidiriippuvuuteen toimiva hoitomuoto, mutta sen onnistunut toteuttaminen kokonaisvaltaista hoitoa.
- Korvaushoito pitäisi jättää neljän vuoden välein järjestettävän palveluiden kilpailutuksen ulkopuolelle
- Mikäli palvelua jatkossakin kilpailutetaan, pitäisi kilpailutuksen laatukriteereitä lisätä
- Psykososiaalisen tuen määrää korvaushoidossa pitää lisätä, lääkäri ja omahoitaja aikojen saatavuutta pitää parantaa
- Yksilön osallisuutta omaan hoitoonsa tulee lisätä ja hoidon kontrolli keskeisiä toimintamalleja vähentää
- Korvaushoito poliklinikan yhteydessä pitäisi aina olla yhteisötila (tämän pitää sisältyä kilpailutuksen kriteereihin), jonka ylläpitoon korvaushoito yhteisö pyritään saada aktiivisesti osallistumaan
- Korvaushoitoyhteisössä järjestettävä säännölliset yhteisökokoukset ja yhteisökokouksissa valittava yhteisöstä edustajat osallistumaan yhteis kokouksiin poliklinikan kanssa
- Haittoja vähentävä ja kuntouttava korvaushoito tulee yhdistää yhdeksi hoitolinjaksi, jossa kuntoutus mahdollisuus tarjotaan kaikille palvelun käyttäjille ja kuntoutusta ohjaa palvelun käyttäjän oma motivaatio muutokseen.
- Selkeiden ja pitkäaikaisten opioidiriipuuvuuksien kohdalla hoitoon pääsyä tulee helpottaa. Vankilassa tapahtuvia korvaushoidon aloituksia pitää lisätä
- Epävakaassa elämäntilanteessa elävien ja moniongelmaisten opioidiriippuvaisten henkilöiden kohdalla lääkityksen nopealla aloittamisella pitäisi pyrkiä sitouttamaan hoitoon ilman että stipluista rangaistaisiin
- Injektiomuotoista korvaushoitoa tulee lisätä ja hoitoa laajentaa. Tämä tarvitsee kuitenkin tuekseen muiden korvaushoidon tukipalveluiden lisäämistä ja tämä ei saa olla tapa säästää palvelusta.
Kirjoituksessa on käytetty hyödyksi, tekstin sisälle merkittyjen lähteiden lisäksi, matalan kynnyksen päiväkeskusten kävijöiden korvaushoito kokemuksista tehtyä raporttia (SOSIAALINEN RAPORTOINTI (hel.fi)).
0 Comments